Yksikään muovimateriaali ei ole palamaton tai palon kestävä, eikä muoveista saa sellaisia tehtyä. Muoveja voi kuitenkin palosuojata.

Palosuojauksella tarkoitetaan muovin itsesammuvuutta eli sitä, kuinka palamaan syttynyt muovi sammuu itsestään pian sen jälkeen kun lämmönlähde on poistettu. Osa muovimateriaaleista on luonnostaan itsesammuvia, eivätkä tarvitse lainkaan lisäaineita itsesammuvuuden täyttämiseksi. Osa muoveista voidaan taas lisäaineistaa niin, että ne täyttävät itsesammuvuudelle asetetut vaatimukset.

Itsesammuvien materiaalien käyttötarve on syntynyt elektroniikan kehittyessä, etenkin kuluttajatuotteiden parissa. Lukuisat kodinkoneiden ja viihdelaitteiden, kuten televisioiden, aiheuttamat tulipalot ovat itsesammuvien materiaalien käytön taustalla. Palosuojatun materiaalin ensisijaisena tehtävänä ei kuitenkaan ole kestää tulipaloa ja suojata sisällään olevaa koneistoa, vaan estää vikatilanteessa syntyvän tulen leviäminen laitteen sisäpuolelta kotelon ulkopuolelle.

Palosuojaluokitukset

Muovin palosuojaukselle on luotu järjestelmä, jossa määritetään eri asteiset luokat palosuojaukselle. Tunnetuin näistä on amerikkalaisen Underwriters Laboratoriesin (UL, www.ul.com) luoma UL 94 palokoe, jossa määritellään sallittu paloaika sekä saako näytteen alle asetettu vanu syttyä tuleen.

Toinen tunnettu paloluokitus ”happy burning” eli HB on myös UL 94:m määrittämä koe, jossa koekappale on vaakasuorassa asennossa ja se sytytetään toisesta päästä.

Materiaalin paksuus vaikuttaa sen käyttäytymiseen palokokeessa. Siksi palokokeen antama paloluokka on määritelty koskemaan vain kyseisessä kokeessa käytettyä materiaalipaksuutta.

Lue lisää muovien palosuojauksesta ja niille määritellyistä turvallisuusstandardeista sekä paloluokkien vaatimuksista ladattavasta oppaastamme!